Minulla on muutama keskeneräinen maalaus työhuoneessani eivätkä ne houkuttele tarttumaan siveltimeen/pastelleihin. Ne kuitenkin täyttävät mielessäni sopukan, joka kantaa huolta tekemättömistä asioista. Tuo tila on pois kaikelta muulta tekemiseltä ja ajattelulta.
Miksi en tee kerralla asioita loppuun? Miksi maalaus ei valmistu päivässä tai kahden perättäisen päivän aikana? Työhuoneeni sijaitsee kotonani, jossa asuvat myös teini-ikäiset lapseni. Useimmiten saan olla aivan rauhassa, mutta toisinaan minua tarvitaan johonkin myös kesken päivän. Kun työhön tulee keskeytys, alkuperäinen tunneside työhön katkeaa. Kun aikaa kuluu, ajaudun etäämmälle työstä henkisesti ja paluu vanhaan tunnemaisemaan, jossa työ sai alkunsa, ei houkuttelekaan. Näin tekemätöntä työtä kertyy. Se tuntuu painolastina mielessä ja aiheuttaa eri asteista stressiä.
Toisinaan työ keskeytyy siihen, etten tiedä miten jatkaa tai olen tyytymätön siihen, mitä olen saanut aikaan. Silloin tauon jälkeen saatan tehdä työstä kokonaan toisenlaisen. Työt syntyvät hetkessä ja pitkään työn alla olevat työt ikään kuin kerrostuvat. Kuten elämä. Niissä on elettyä elämää mukana.
Tauko tekemisessä luo välimatkaa alkuperäiseen tunnemaisemaan. Se tuo myös uutta näkökulmaa. Minusta tuntuu, että työt valmistuvat juuri niissä elämän tunnemyrskyissä kuin niiden pitääkin. Siinä mielessä tauolla on oikeutettu paikkansa.
Elämässä meillä on myös paljon vastaanvanlaisia muita asioita, jotka jäävät kesken ja mieli kuormittuu ja stressaantuu, alkaa ahdistaa. Asiat voivat jäädä eri syistä kesken. Syynä voi olla huono itsetunto tai pelko siitä, ettei lopputulos kelpaa tai onnistu. Jokainen varmaan tunnistaa myös niin sanotut "sit ku" -projektit, joita on tarkoitus toteuttaa sitten kun on sopiva hetki. Todellisuudessa sopivia hetkiä harvoin itsekseen ilmaantuu. Joko sellainen pitää vain raivata elämäänsä tai päästää "sit ku" ajattelusta irti.
Keräsin aikanaan lasten pieniksi jääneitä vaatteita ja kivoja kankaita ajatuksena tehdä niistä uusia vaatteita joku päivä. Yksi kassillinen kasvoi kahdeksi ja lopulta kolmeksi vaatehuoneen lattialla muistutten joka kerta ovea avatessa keskeneräisestä tai paremminkin "sit ku" -projektista. Lopulta vein kankaita lasten päiväkotiin ja vaatteita laitoin kiertoon. Muistan edelleen sen kevyen olon, mikä siitä seurasi. Mieleen vapautui tilaa uusille asioille. Luovuin projektista, tavallaan saatoin sen osaltani päätökseen.
Tämä (ensimmäinen kuva alla) työ syntyi muutama vuosi sitten ilman mallia ja jäi tähän vaiheeseen. En osannut viedä sitä eteenpäin. Puolitoista vuotta sitten se toimi pohjana taululle, jonka edelleen keskeneräisenä otin tällä viikolla työn alle.
Asioiden eteenpäin vienti keventää mieltä ja lisää energiaa.
.