Näyttelyn kolmas intuitiivisesti syntynyt teos.
Tämäkin teos on syntynyt maalinloppuja sutimalla eri kerroksiin. Sitten aloin nähdä muotoja. Hain toki hevosta, mutta se ei ottanut syntyäkseen. Muoto oli enemmän vasikan. Vähän jouduin katselemaan vasikkakuvia malliksi, miltä näyttää turpa, miltä silmä ja miten isot ovat korvat suhteessa päähän. Hioin ja hioin, pyyhin ja tein uudelleen, kunnes päätin jättää "kesken" ja totesin, että se on valmis niin. Samalla syntyi pohdinta siitä, mikä on riittävää. Ja mitä on armollisuus.
"Ei tarvitse olla täydellinen ollakseen valmis. On ihan ok olla keskenkasvuinen ja kömpelö."
Kuten vaikka pieni vasikka.
Mikä on riittävää itselle?
Mikä on kyllin hyvää?
Kokeesta ei tule kymppi tai edes ysi puoli vaan kahdeksan. Onko se riittävän hyvin?
Mitä täydellisyyteen pyrkiminen vaatii?
Miltä se tuntuu verrattuna riittävän hyvään?
Riittävän hyvä on mielenkiintoisempi kuin täydellinen.
Onko?
Minä sanon, että on.