Kun seisot keskikäytävällä kohti alttaria, kirkon oikealla puolella on kontrolli ja vasemmalla puolella vapaus. Ihmiskehossa oikea puoli on kontrollin, järjen, loogisuuden ja matemaattisen, puheen puoli, vasen luovuuden, intuition ja vapauden puoli. 

 

Kontrollin kautta syntyneet hevosmaalaukset ovat tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Niiden katseen tavoittaa. Ne ovat hienoja ja koskettavia. Niiden tekemiseen tarvitaan tarkkuutta ja keskittymistä. Niitä maalaan mallista ja varsinkin tilaustöissä, usein, maalauksen hevonen täytyy olla useimmiten tunnistettava. Työ vaatii tarkkuutta ja keskittymistä. Täytyy onnistua, ja usein vielä kerralla. Päälle ei tehdä ja pyyhkiä ei voi. Kontrollia.

 

Rakastan lopputulosta joka kerta. Se on päämäärä ja vain silloin voin luovuttaa työn eteenpäin.

Työ on palkitsevaa, mutta myös stressaavaa. Kontrollia siis.

 

Olen kaivannut sitä, että voisin vapaasti maalata. Nopeasti ja kontrolloimatta, kuten piirrän paperille tai lehtiön reunaan. Olen kokeillut monesti maalauksia tällä tekniikalla, mutta työn tulos ei ole tyydyttänyt. “Kamalaa roskaa, en osaa mitään”, olen ajatellut. Sitten oivalsin, että kyse onkin siitä, että rimaa on alennettava ja tavallaan vähemmän on riitettävä.

 

Ei ole helppoa alentaa rimaa. Kun sitten tein muutamia uusia kokeiluja tänä keväänä, ihan vasta viimeisten töiden kohdalla kuulin sisälläni toisen äänen, joka sanoi täynnä lämpöä ja onnellisena, että “Kyllä tämä on hyvä, tämä riittää hienosti”... kun ensimmäinen ajatukseni oli ollut, että “Voi ei, ihan kamala työ, ei tämä riitä”.

 

Kaipaan myös omassa elämässäni yhä enemmän kontrollista luopumista. Alkuvuodesta aloitin improvisaatioteatterissa, joka on todellakin niin epämukavuusaluettani kuin olla ja voi. Mieli rakentaa erilaisia tarinankulkuja ja vuorosanoja etukäteen, mutta vain suostumalla olemaan aivan tyhjä ennen kuin näyttämölle astuu, onnistuu. Kaikki etukäteen mietitty, kontrollointi, vie yleensä vain metsään. 

Muuten elämässä, usein, kun luulen päästäneeni irti, huomaankin sitten kuitenkin kontrolloivani ja se näkyy usein ristiriitoina ihmissuhteissa.

 

Ei ole tarkoitus kokonaan luopua kontrollista. Tarkoitus on löytää hyvä tasapaino vapauden ja kontrollin välille. Kontrollia tarvitaan sopivasti erilaisten sääntöjen ja sopimusten noudattamiseen, jotta elämä sovussa on mahdollista, arki sujuu jne. Vapaus on sitä, että uskaltaa luottaa siihen, että osaa, pärjää ja onnistuu tietämättä yhtään miten. Kontrolli perustuu usein pelkoon, vapaus taas rakkauteen. Se, jota hallitsee kontrolli, ei elä.