Olen 54-vuotias Tuusulalainen taiteilija. Olen myös Ihminen tavattavissa terapeutti ja valtion virkamies. Pienestä pitäen piirtäminen on ollut minulle tärkeää, mutta vasta käytyäni läpi itseni terapiakoulutuksen yhteydessä, löysin oman sisäisen ääneni ja tahtoni sekä rohkeuden tehdä taidetta ja tulla sen kanssa esiin.

 

Sulkavan kirkkoon minut tuo oma historiani. Olen asunut Sulkavalla neljä vuotta 1984-1988 ja kirjoitin täällä ylioppilaaksi. Koululuokkamme on ollut hyvin tiivis ja pitänyt yhteyttä kaikki nämä vuodet. Asuin ennen Sulkavaa Puumalassa kaksi vuotta ja sitä ennen vietimme kesämökillä Viljakansaarella kaikki viikonloput ja koulujen lomat kymmenen vuoden ajan. Tunnen olevani tältä seudulta kotoisin vaikka en ole täällä syntynytkään.

 

Näyttelyn teema on kontrolli ja vapaus. Olen monta vuotta kokenut tarvetta opetella heittäytymään, eli luopumaan kontrollista. Vihdoin tänä vuonna olen alkanut ottaa konkreettisia askeleita sitä kohti. Aloitin improvisaatioteatteriharrastuksen alkuvuodesta ja aloin maalata hevosia vapaasti omasta päästäni ilman mitään mallia. Vaatii paljon rohkeutta tuoda ne nyt ensi kertaa esille.

 

Kirkkosalin oikealla puolella on kontrolli, vasemmalla vapaus. Kontrollin hevoset ovat tarkkoja ja niissä on käytetty mallia. Niihin liittyy onnistumisen pakko.. Rima on korkealla. Haluan tavoittaa hevosen katseen, nähdä sen sielun ja tuntea ikään kuin kontaktin maalaamaani hevoseen. Sanonkin, että rakastun teoksen hevoseen ja siitä tiedän, että työ onnistuu ja on valmis lähtemään eteenpäin. Tähän tekemiseen liittyy paineita ja stressi. Vireystilan on oltava kohdillaan ja on pystyttävä keskittymään.

 

Vastakohta tälle ovat vapaat hevoset. Niihin ei liity suorituspaineita, aina voi laittaa maalia päälle ja aloittaa alusta. Toisinaan taulu muodostuukin juuri näin. Sotken maalia päälle, tai joskus jopa vasta maalaan pohjaväriä ja yhtäkkiä alan nähdä hevosen piirteitä, vahvistan niitä tarpeen mukaan ja taulu onkin valmis. Vaikeinta on ollut hyväksyä “keskeneräisyys” ja nähdä taulu valmiina, kun vertaan niitä niihin tarkkoihin tauluihin, joissa rima on todella korkealla. Olen joutunut alentamaan rimaa vapaiden hevosten kohdalla ja huomaan, että niinkin on ihan hyvä.

 

Tunnistatko omassa elämässäsi kontrollin ja vapauden? Itse helposti kontrolloin niin itseäni kuin muita, esimerkiksi: miten pitää käyttäytyä, mitä pitää sanoa tai miten pukeutua, mikä on puolisolle sopivaa käytöstä tai mikä lapselle. Ja niin edelleen. Kontrolli usein aiheuttaa ikäviä tunteita ihmissuhteissa tai pahaa oloa itsessä. Irtipäästäminen on vaikeaa, mutta vain vapaudessa tapahtuu elämä.

 

Toki molempia tarvitaan tasapainoiseen elämään. Kontrolli auttaa meitä arjen rutiineissa, mutta vastapainoksi tarvitaan vapautta ja heittäytymistä. Jatkan edelleen tarkkojen hevosten tekemistä tilaustöiden parissa, ja olen riemuissani löydettyäni vapaat oman mielen hevoset, joita alan nyt tehdä rinnalla enemmän!

 

Tervetuloa näyttelyyni!