Search
  • annevolmari

Neljä merkityksellistä hevosta/ Justi

Vuoden 2019 aikana kävin Soul Teamin hevosavusteisen koulutuksen (SEAL1 - Vaativien vuorovaikutustaitojen koulutus), jossa osittain hevosten kanssa tutkimme muun muassa vireystilojen säätelyä, rajoja, vuorovaikutusta ja psykologista turvallisuutta. Lopputyöksi tein oheiset taulut silloisesta Soul Teamin laumasta, sillä jokainen heistä auttoi minua ymmärtämään jotain ja jaan sen tässä myös teille.

Justi oli minulle laumassa luotaantyötävin, en pitänyt siitä yhtään. Se on rodultaan quarterhevonen ja minusta se näytti, anteeksi, lehmältä. Se kulki usein laumassa korvat luimussa ja haastoi riitaa.

Valitsin sen kuitenkin työparikseni, kun testasimme vuorovaikutuksen laatuja.


Innostaminen, hoitaminen ja dominanssi olivat käytettävissä olevat keinot saada hevonen kulkemaan mukanani.


Justin kanssa tuntui ettei se pidä minusta, tai minä en pidä siitä,

koska hän on "vaikea",

koska en osaa johtaa,

koska yritän toteuttaa tehtävää niinkuin se on annettu.

Ja koska en ole läsnä hevosta kuunnellen.

En ehkä kuuntele itseänikään.


En oikein saanut hevosta innostettua liikkeelle.

Miten innostaisin? Tai miten käyttää dominanssia ja mitä se minussa olisi?


Minusta on aina tuntunut etten saa innostettua porukkaa mukaan.

Mihinkään.

Ideoita on, mutta kukaan ei innostu.

Millaista johtajuutta minulta puuttui?


Kun innostaminen ei onnistu, alan hoitaa, miellyttää.

Rapsuttaa, silitellä, hakea kutiavaa kohtaa.

Olla mieliksi.

Olla tarpeellinen.


Sitten hän käytti hampaitaan minuun, "hoiti" vastalahjaksi minua, kuten hevoset tekevät. Annoin sen tapahtua, en osannut laittaa rajoja, että hei, nyt ei leikitä vaan mennään eteenpäin! En myöskään osannut pyytää apua, että mitä nyt pitäisi tehdä!


Pelotti ja jännitti.

Itku ja pettymys.


Se tuli kuin tulikin lopulta perässäni, mutta hitaasti. Ei yhtään innoissaan, kuten olisin varmaan halunnut.


Toisen "haluttomuus" osui minussa syvälle. Koin etten ole tärkeä, en osaa, ideani ja menetelmät ovat huonoja. Olin kokenut samaa ihmisten kanssa.


Törmäsin johtajuuteen.


Toimin tuolloin esimiesasemassa ryhmänohjaajana. Olin jo ollut tavallaan sen edessä, että jotain uudistusta kaivattiin. Ajattelin, että minun täytyy alkaa opetella oikeasti ohjasten ottamista ja alkaa oikeasti johtaa ryhmää, alkaa tehdä uusia asioita, uusia projekteja, pitää palavereita ja säännöllisiä keskusteluja, kenties jopa ottaa käyttöön terapiakortit (keskustelua herättämään) ja maalaaminen.

Aikaa kului enkä saanut toteutettua mitään, kunnes oivalsin, että minun tulee ensin johtaa itseäni. Minun tulee opetella olemaan vuorovaikutuksessa itseni kanssa ensin ja vasta sitten voin johtaa muita. Miten voin vaatia muilta esimerkiksi aikatauluja, jos minulla ei ole niitä itselleni?


Justi näytti minulle sen, etten kuunnellut itseäni vaan yritin miellyttää sitä.


Aloin vähitellen olla enemmän itseni puolella.

Kuunnella itseäni.

Kuunnella ensin sitä mitä Anne haluaa eikä muut.


Opin, että

Itseni johtajana minun täytyy pitää itsestäni huolta.

Olla itseäni kohtaan myötätuntoinen.

Iloita onnistumisistani.

Hyväksyä hyvät asiat, ottaa ne ilolla vastaan ja uskoa hyvään.


Opin, että

Itseni johtajana minun täytyy opetella käyttämään myös dominanssia eli kykyä suunnata energiaa ja suojella itseäni.

Tässä on kyse siten myös rajoista.

Mitä suostun tekemään ja mitä en?

Minkä tilaisuuden hyödynnän ja mikä on turhaa?

Jos jokin ajattelumalli tai oma toimintani ei selkeästi ole johtamassa mihinkään hyvään, voin keskeyttää sen.

Opettelen selvittelemään sisäisiä taisteluitani, motivoimaan itseäni toimimaan ja suojelemaan niitä voimavaroja, joita minulla on.


Opin, että

Minun täytyy osata näyttää itselleni suuntaa eli osattava nähdä se mitä haluan tapahtuvan ja innostaa itseni toimintaan. Omaa toimintaa pitää tarkkailla ja tiedostaa.


Opin, että

Voin käyttää itseni johtamisessa myös

leikkiä, joka keventää ja vapauttaa luovuutta.

Itsenäisyyttä, joka on kykyä toimia itsenäisesti ja omaehtoisesti.

Saalistajuutta, joka tarkoittaa kykyä tehdä vaikeita ratkaisuja.


Otin ohjia yhä enemmän omiin käsiini ja otin edellä mainittuja asioita käyttöön. Lopputulemana huomasin etten saa ohjaamastani ryhmästä enää mitään enkä pysty tai halua uudistua ja antaa sille työlle enää mitään vaan haluan tehdä omia asioitani, niitä, jotka tuottavat minulle iloa. Elämässäni tapahtui paljon muutakin samaan aikaan, muun muassa syntymäpäivälahjataulun mielettömän positiivinen vastaanotto ja sen tuottama euforia. Kaikki yhdessä johti siihen, että jätin työni ja lähdin toteuttamaan itseäni taiteilijana.


Kuuntelin itseäni,

Iloitsin onnistumisista,

Suojelin itseäni sillä hetkellä elämässäni olleilta ikäviltä asioilta,

Näin, mitä halusin tapahtuvan ja

Tein vaikean ratkaisun..


Kiitos Justi, veit minut johtajuuden äärelle. 🙏🏻


Tätä juttua varten kävin läpi muistiinpanojani, terminologia tulee sieltä.

28 views0 comments

Recent Posts

See All